|
|
|
|
|
| |
|
| On noin 180 perhoslajia,
joiden toukat kehräävät silkkiä. Ylivoimaisesti tärkein on mulperiperhonen
(Bombyx mori), joka on saanut nimensä siitä, että sen
toukat syövät vain valkoisen mulperipuun (Morus alba)
lehtiä. Tätä lajia viljellään silkkiä tuottavana kotieläimenä. |
 |
|
|
Mulperiperhonen |
|
Vapaana luonnossa mulperiperhonen ei enää selviytyisikään.
Himalajan rinteiltä on kuitenkin löydetty villisilkkiperhoslaji,
jota epäillään Bombyx morin kantamuodoksi.
|
|
Silkinviljely voidaan selvästi jakaa kolmeen osaan:
munien tuotantoon, mulperipuiden viljelyyn ja kotelokoppien eli
kokongien tuottamiseen.
|
|
| Silkinviljelijät joutuvat
joka vuosi aloittamaan alusta eli mulperiperhosen munista. Munat
ostetaan keskuksista, joissa munakannan laatua tarkkaillaan erittäin
huolella; silkkiperhosen munat ja toukat ovat hyvin alttiita sairauksille,
mm. pebriini-taudille. Vasta, kun munat muninut naaras sekä sen
puoliso on mikroskoopilla todettu terveiksi, kelpuutetaan munat.
Ne pestään, kuivataan ja pakataan viileään odottamaan kevättä, jolloin
silkinviljelijät niitä taas tarvitsevat. |
|
| 1800-luvulla tapahtui silkinviljelyssä
romahdus: Muniin tarttui rutto, jota ei pystytty torjumaan. Ranskalainen
kemisti Louis Pasteur
kehitti silloin menetelmän, jolla tauti pystyttiin taltuttamaan.
Pasteurin menetelmä on vieläkin käytössä. |
|
|
 |
|
|
| Mulperiperhonen
ja jälkeläiset, noin 500 munaa. |
|
Korea on tärkein silkkiäisperhosen munien
tuottaja. Myös Brasilia, Japani ja Kiina ovat merkittäviä mulperiperhosen
munien tuottajamaita.
Silkinviljelyssä munia haudotaan noin 10 päivää hautomakoneissa,
jonka jälkeen toukat kuoriutuvat munista. Tämä tehdään samaan aikaan,
kun mulperipuut alkavat vihertää. |
|
|
 |
|
| Tarpeettomaksi
käynyt suojuskuori on silkkiäistoukan ensimmäistä ravintoa sen pohjattomaan
nälkään. |
|
Mulperipuita viljellään
kahta lajia: mustaa ja valkoista. Musta mulperipuu on näistä huomattavasti
yleisempi ja helpommin viljeltävä. Sitä viljellään kuitenkin vain
sen hedelmien tähden. Mulperiperhosen toukka syö vain valkoisen
mulperipuun lehtiä.
Silkinviljely kulkee käsi kädessä mulperipuiden viljelyn
kanssa. Valkoinen mulperipuu kasvaa vain lauhkealla vyöhykkeellä,
joten se määrää silkinviljelyalueet.
|
|
| Silkinviljelyalueilla
puut ovat yhteisviljelmillä, joilta silkinviljelijät käyvät poimimassa
lehtiä omille pienille kotieläimilleen, joille lehtihakkelus syötetään
käytännöllisesti katsoen lusikalla aina muutaman tunnin väliajoin. |
|
 |
|
| Toukat ovat vain
noin 3 millimetriä pitkiä kuoriutuessaan munista. Kasvuaikanaan
toukat luovat nahkansa neljä kertaa, ja joka kerran jälkeen niiden
ruokahalu vain kasvaa. Niiden kasvuvaihe kestää noin 30 päivää.
Täysikasvuisina ne ovat noin kahdeksasta yhdeksään senttimetriä
pitkiä ja painavat noin neljä grammaa. Niiden paino on kasvanut
10000-kertaiseksi tänä aikana. |
|
|
| Mulperipuuviljelmä |
|
 |
|
| Huilaustauko
neljännen nahanluonnin jälkeen. |
|
| Toukat syövät
suunnattomia määriä mulperipuun lehtiä. Niiden rouskutus on sekä
korvin kuultavaa että silmin nähtävää. Kunnes eräänä päivänä rouskutus
loppuu kuin veitsellä leikaten. Toukat ovat kylläisiä. Nyt on silkinkehruun
aika. |
|
 |
|
|
Yhden raakasilkkikilon
tuottamiseen tarvitaan noin 300 kiloa tuoreita mulperipuun lehtiä. |
|
Jo muutamia päiviä
toukat ovat olleet selvästi rauhattomia. Yleensä ne ovat hyvin laiskoja.
Ne eivät liiku paikaltaan, kunhan saavat vain riittävästi ruokaa.
Silloin viljelijät tietävät peittää toukkiensa
laatikot oksilla tai kehikoilla, joihin muodonmuutostaan aloittelevat
toukat kiinnittävät kotelokoppansa. |
|
 |
|
| Suurin osa toukkien
massasta muodostuu niiden kehruurauhasissa liuoksen muodossa olevasta
valkuaisaineesta, pian kehrättävän silkin raaka-aineesta. |
|
| Harsosilkki
on jo kehrätty. |
|
Kehrätessään toukka
erittää alahuulensa kehruurauhasista kahta ohutta fibroiini-säiettä.
Kehräämänsä säikeet se liimaa yhteen silkkiliimalla eli serisiinillä.
Toukan erittämä kaksoissäie voi olla valkoista,
keltaista, vihertävää, punertavaa tai ruskeata sen mukaan, missä
päin maapalloa toukka on kasvanut eli mistä maaperästä sen syömät
lehdet ovat saaneet ravintonsa. Vanha kiinalainen sanonta: "Kärsivällisyydellä
ja ahkeruudella tulee mulperipuun lehdistä silkkiä",
pitääkin kirjaimellisesti paikkansa. |
|
 |
|
| Kaksoissilkkisäie |
|
 |
|
| Luonnon kaunis lahja ihmisille. |
|
| Koko kehruun ajan toukka
heiluttaa yläruumistaan rytmisesti kahdeksikon muotoisessa kaaressa.
Kehruuvaihe kestää yhtäjaksoisesti noin 60 tuntia. Sitten sen työ
on tehty: kotelokoppa, joka muodostuu noin 3000 metriä pitkästä,
yhtäjaksoisesta silkkisäikeestä, on valmis. Luonnon kaunis lahja
ihmisille. "Sitä on kohdeltava kuin ihmettä", kiteyttää
eräs silkinviljelijä. Ja ihmehän se onkin: mikroskooppisen pienestä
toukasta luonnonkuitujen kuningattareksi. |
|
Kotelokopassa toukka
kehittyy noin 14 päivän kuluessa perhoseksi. Vain sen verran perhosia
annetaan kehittyä, että munia saadaan riittävästi seuraavaa satoa
varten. Kotelokopista valitaan parhaimmat suvun jatkamiseen, jotta
munakannan laatu säilyy hyvänä. |
|
 |
 |
 |
|
| Valmiiksi
kehittynyt perhonen erittää elimistöstään entsyymiä, mikä liuottaa
kotelokopan seinämän. |
|
|
| Isoissa kotelokopissa
on kehittymässä naarasperhonen, pienissä uros. Vain valioyksilöt
saavat jatkaa sukua. |
|
Vapautunut perhonen pumppaa
siipensä auki ja valmistautuu tehtäväänsä eli lisääntymiseen. |
|
|
Silkkiäisperhonen
elää ainoastaan lisääntyäkseen. Se ei syö eikä osaa lentää. Uros
kuolee pian parittelun jälkeen, naaras 1-4 vuorokauden kuluttua,
eli munittuaan ensin noin 500 munaa. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
