|
|
|
|
|
| |
|
| Silkkikuitua saadaan
myös puolivapaana luonnossa elävien silkkiäisperhosten toukkien
kotelokopista. Tällaista silkkiä kutsutaan villisilkiksi.
Luonnosta löytyy lähes kaksisataa perhoslajia, joiden toukat kehräävät
silkkiä. Ainoastaan muutamaa niistä pystytään hyödyntämään. |
|
 |
|
| Attacus
atlas -perhosen kotelokoppa on myös silkkiä. |
|
| Esimerkiksi
maailman suurimpiin kuuluva perhonen, Attacus atlas,
on silkkikehrääjä, mutta laji ei kestä viljelyä. |
|
|
|
 |
|
|
Villisilkkiä
tuotetaan niin, että munat pidetään tallessa talvikauden. Kun puut
alkavat keväällä vihertää, otetaan munat lämpimään. Vastakuoriutuneet
toukat viedään sitten puiden oksille. Siellä ne etsivät itse ruokansa.
Viljelijät suojelevat "karjaansa" petolinnuilta ja siirtävät toukat
tarvittaessa uusiin puihin, kun edellisestä alkavat lehdet loppua.
Toukat kehräävät kotelokoppansa puihin. Sieltä ne poimitaan kuin
kypsät hedelmät.
Villisilkkitoukat ovat karaistuneita. Niiden on
kestettävä lämpötilojen ja säiden vaihtelut. Siksi myös niiden tuottama
silkki on karkeampaa ja paksumpaa kuin viljelty silkki. Se on yleensä
värillistä - väriaine on siinä fibroiinissa eikä serisiinissä, kuten
mulperisilkissä, jonka fibroiini on puhtaan valkoista. Siksi villisilkkiä
on hankala värjätä. |
|
| Tärkein
villisilkkilaji on tussah-silkki, jota
Kiina tuottaa 80-prosenttisesti. Tätä silkkiä tuottaa tammen lehtiä
syövä Antheraea pernyin toukka. Tussah-satoa saadaan
kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen sato on pieni. Kotelokopat ovat
siistejä ja niistä pystytään irrottamaan silkkiä kelaamalla. Tämä
silkki käytetään mm. upean Honan-kankaan kutomiseen. Toinen sato
on runsas ja kotelokopat yleensä niin sotkuisia, ettei niitä pystytä
kelaamaan. Niistä valmistetaankin etupäässä schappe- ja burette-lankoja.
|
|
 |
|
| Antheraea
pernyi eli Kiinan tammisilkkikehrääjä ja sen kotelokoppa. |
|
|
 |
|
|
|
 |
|
|
|
|
| Antheraea
mylitta eli Intian tammisilkkikehrääjä-perhonen ja sen kehruuseen
valmis toukka. |
|
|
|
|
 |
|
| Intia
on myös tärkeä tussah-silkin tuottajamaa. Siellä "viljellään" Antheraea
mylitta -lajiketta. Tussah-toukka kasvaa noin 15 cm pitkäksi
ja sen kotelokoppa on kananmunan kokoinen. |
|
|
 |
|
| Vähemmän merkityksellisiä,
joskin hyvin kauniita, ovat Intian muga-villisilkki
sekä Japanin jammamai-villisilkki. |
|
Villisilkkiperhoset
ovat usein hyvinkin värikkäitä, esimerkiksi Yamamai
-naarasperhonen on kirkkaan keltainen.
Niillä on usein myös petolinnun silmiä muistuttavat
kuviot siipiensä yläpinnalla. Luonnossa tarvitaan suojavärejä ja
hämäystä, jotta laji säilyy hengissä.
Myös villisilkkitoukat ovat loistavan värisiä.
Niilläkin on erilaisia suojakuvioita ja karvatupsuja ihollaan hämäämässä
ympäristöä.
|
|
| Kaunis
yamamai- kotelokoppa sekä sen entinen asukki, Antheraea yamamai
eli Japanin tammisilkkikehrääjä. |
|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
