Silkinviljely

On noin 180 perhoslajia, joiden toukat kehräävät silkkiä. Ylivoimaisesti tärkein on mulperiperhonen (Bombyx mori), joka on saanut nimensä siitä, että sen toukat syövät vain valkoisen mulperipuun (Morus alba) lehtiä. Tätä lajia viljellään silkkiä tuottavana kotieläimenä.

Vapaana luonnossa mulperiperhonen ei enää selviytyisikään. Himalajan rinteiltä on kuitenkin löydetty villisilkkiperhoslaji, jota epäillään Bombyx morin kantamuodoksi.

Silkinviljely voidaan selvästi jakaa kolmeen osaan: munien tuotantoon, mulperipuiden viljelyyn ja kotelokoppien eli kokongien tuottamiseen.

Silkinviljelijät joutuvat joka vuosi aloittamaan alusta eli mulperiperhosen munista. Munat ostetaan keskuksista, joissa munakannan laatua tarkkaillaan erittäin huolellla; silkkiperhosen munat ja toukat ovat hyvin alttiita sairauksille, mm. pebriini-taudille. Vasta, kun munat muninut naaras sekä sen puoliso on miksroskoopilla todettu terveiksi, kelpuutetaan munat. Ne pestään, kuivataan ja pakataan viileään odottamaan kevättä, jolloin silkinviljelijät niitä taas tarvitsevat.

1800-luvulla tapahtui silkinviljelyssä romahdus: Muniin tarttui rutto, jota ei pystytty torjumaan. Ranskalainen kemisti Louis Pasteur kehitti silloin menetelmän, jolla tauti pystyttiin taltuttamaan. Pasteurin menetelmä on vieläkin käytössä.

Korea on tärkein silkkiperhosen munien tuottaja. Myös Brasilia, Japani ja Kiina ovat merkittäviä mulperiperhosen munien tuottajamaita.

Silkinviljelyssä munia haudotaan noin 10 päivää hautomakoneissa, jonka jälkeen tuokat kuoriutuvat munista. Tämä tehdään samaan aikaan, kun mulperipuut alkavat vihertää.

Mulperipuita viljellään kahta lajia: mustaa ja valkoista. Musta mulperipuu on näistä huomattavasti yleisempi ja helpommin viljeltävä. Sitä viljellään kuitenkin vain sen hedelmien tähden. Mulperiperhosen toukka syö vain valkoisen mulperipuun lehtiä.
Silkinviljely kulkee käsi kädessä mulperipuiden viljelyn kanssa. Valkoinen mulperipuu kasvaa vain lauhkealla vyöhykkeellä, joten se määrä silkinviljelyalueet.

Silkinviljelyalueilla puut ovat yhteisviljelmillä, joilta silkinviljelijät käyvät poimimassa lehtiä omille pienille kotieläimilleen, joille lehtihakkelus syötetään käytännöllisesti katsoen lusikalla aina muutaman tunnin väliajoin.

Toukat ovat vain noin 3 millimetriä pitkiä kuoriutuessaan munista. Kasvuaikanaan toukat luovat nahkansa neljä kertaa, ja joka kerran jälkeen niiden ruokahalua vain kasvaa. Niiden kasvuvaihe kestää noin 30 päivää. Täysikasvuisena ne ovat noin neljä grammaa. Niiden paino on kasvanut 10000-kertaiseksi tänä aikana. Toukat syövät suunnattomia määriä mulperipuun lehtiä. Niiden rouskutus on sekä korvin kuultavaa että silmin nähtävöä. Kunnes eräänä päivänä rouskutus loppuu kuin veitsellä leikaten. Toukat ovat kylläisiö. Nyt on silkin kehruun aika.

Jo muutamia päiviä toukat ovat selvästi rauhattomia. Yleensä ne ovat hyvin laiskoja. Ne eivät liiku paikaltaan, kunhan saavat vain riittävästi ruokaa.
Silloin viljelijät tietävät peittää toukkien laatikot oksilla tai kehikoilla, joihin muodonmuutostaan aloittelevat toukat kiinnittävät kotelokoppansa.

Suurin osa toukkien massasta muodostuu niiden kehruurauhasissa liuoksen muodossa olevasta valkuaisaineesta, pian kehrättävän silkin raaka-aineesta.

Kehrätessään toukka erittää alahuulensa kehruurauhasista kahta ohutta fibroiini-säiettä. Kehräämänsä säikeet se liimaa yhteen silkkiliimalla eli serisiinillä.
Toukan erittämä kaksoissäie voi olla valkoista, keltaista, vihertävää, punertavaa tai rusketa sen mukaan, missä päin maapalloa toukka on kasvanut eli mistä maaperästä sen syömät lehdet ovat saanneet ravintonsa. Vanha kiinalainen sanonta: "Kärsivällisyydellä ja ahkeruudella tulee mulperipuun lehdistä silkkiä", pitääkin kirjaimellisesti paikkaansa.

Koko kehruun ajan toukka heiluttaa yläruumistaan rytmisesti kahdeksikon muotoisessa kaaressa. Kehruuvaihe kestää yhtäjaksoisesti noin 60 tuntia. sitten sen työ on tehty; kotelokoppa, joka muodostuu noin 3000 metriä pitkästä, yhtäjaksoisesta silkkisäikeestä, on valmis. Luonnon kaunis lahja ihmiselle. "Sitä on kodeltava kuin ihmettä", kiteyttää eräs silkinviljelijä. Ja ihme se onkin: mikroskooppisen pienestä toukasta luonnonkuitujen kuningattareksi.

Kotelokopassa toukka kehittyy noin 14 päivän kuluessa perhoseksi. Vain sen verran perhosia annetaan kehittyä, että munia saadaan riittävästi seuraavaa satoa varten. Kotelokopista valitaan parhaimmat suvun jatkamiseen, jotta munakannan laatu säilyy hyvänä.

Silkkiäisperhonen elää ainoastaan lisääntyäkseen. se ei syö eikä osaa lentää. Uros kuolee pian parittelun jälkeen, naaras 1-4 vuorokauden kuluttua, eli munittuaan ensin, noin 500 munaa.

silkki.com info@silkki.com +358 400 612069
Teerimäentie 32 08350 Lohja Finland
Silkworld Oy, Y-tunnus 2034505-7
Tilinumero: FI26 4006 0010 1894 27 BIC: ITELFIHH Länsi-Uudenmaan Säästöpankki